Pientä kuohuntaa

Ei oo alkanu. Se on päivän positiivisin juttu eikä edes aprillipilaa. Tosin eilen illasta asti vartalon keskiosa on jyllännyt pesukoneen lailla. Tänään lisukkeena on suonenvetoa muistuttava kipu ja kramppi munasarjoissa… Vähän niin kuin siitä vedettäisiin eri suuntiin. Tähän sitten vielä lisäksi rytmikäs tykyttävä särky nivusten yläpuolella ja reisissä polviin asti ulottuva hermosärky. Mukavaa. Nukuin vielä järkyttävän huonosti. Näin unta siittä kuinka menkat alkaa ja tavaraa tulee valtavana hyökyaaltona. Toisessa unessa joku ääliömäinen äijä oli mennyt heittämään klinikan odotushuoneen roskasäiliään tupakantumpin ja klinikka oli palanut poroksi. Vähän jäi huolettamaan oliko pakastetut puolijälkeläiset palaneet taikka sulaneet, mutta tähän kysymykseen ei tullut vastausta tällä erää.

Eilinen vitutus vaan jatkuu ja sitä lisää se, että siippa on työmatkallaan (hänen onni) enkä voi sillekään valittaa… Enkä nalkuttaa… Voinhan mä tietty aina soittaa ja toimittaa siten nämä asiat ;) Eilisen veettelyn kruunasi klinikalta tullut uusi lasku. Ei ollut kuin neljäsataa, mutta kun varta vasten sieltä kyseltiin sen kahden ja puolen (tonnin) jälkeen, että onko tässä nyt kaikki ja kerrottiin, että on niin tietty (tässä olotilassa, toim.huom.) se alkoi kyrsiä. Toisaalta on ihan sama miten paljon laskuja sieltä tippuu jos siitä saisi varmuutta, että nyt tulisi plussa. Muussa tapauksessa ei enempää kiitos. Nyt koitan olla rauhassa ja pysytellä omassa kolossani tap(p)aamatta työkavereitani – ihan kaikkien etujen vuoksi.

Positiivisin mielin sitten taas joskus toiste ;)

Hyvää huhtikuuta, älkääkä menkö lankaan!