Kotikulmilla taas

Tulin töihin. Poden tylsyyttä ja roikun netissä ruokatunnin. Sen lisäksi, että osa porukasta on lomautettu, osa näyttää lomailevan, joten täällähän ei ole juuri ketään.

Reissu meni malliikkaasti ja eilen hurruuteltiin kymmenen tuntia kotia kohti. Olo on hyvä. Oireita en ole huomannut mitä nyt tissit ovat kipeät, kuten ovat olleet siitä lähtien kun piikittelyn aloitin. Toisinaan vatsaa viiltää ja toisinaan turvottaa, mutta olen todennut sen johtuvan noista puikoista… Niin ne puikot… Keltarauhashormoni-puikkojen kanssa elo on nimittäin ollut varsin vaihtelevaa. Parin sentin, koostumukseltaan talia muistuttavaa puikkoa käytetään kolmasti päivässä. Lääkärin mukaan ”ainoa tapa jolla voit haitata raskautta on jättää hormoni ottamatta”. Ei noissa puikoissa ole muuta vikaa, muuta kuin se sulamisefekti: niistä pakostakin valuu takaisin päin jonkin verran ”tahmaa” taikka ”voidetta”, joten ei ole yksi taikka kaksi kertaa kun nivuset reisiin asti ovat oleet kuin rasvatut keltarauhashormonilla. Lisäksi vessanpytty kuorruttuu – näkymä muistuttaa jauhelihakeiton pintaa kun kattilan ottaa jääkaapista seuraavana päivänä… Jätän kertomatta muut yksityiskohdat ;)

Olen laskeutunut taas adenaliini-huipulta tähän emmä-tiedä-kattoo-nyt –vaiheeseen. On se vaan ihme miten nämä tunneskaalat tulee aina niin samoissa kohdin. Mä huomaan yrittäväni kehittää itselle stressiä asioilla, jotka vain täytyisi hoitaa pois alta. Tyypilliseen tapaan mä vaan kiertelen ja kaartelen, pitäisi tehdä kaikkea ja sitten ei saa kuitenkaan tehdyksi mitään. Tämä on ihan tuttu juttu. Joka kerta sama homma kun on päässyt hoidoissa tiettyyn vaiheeseen ja edessä olisi parin viikon odotus. Sitä lamaantuu ja tippuu tyhjyyteen vain odottelemaan ja päivittelemään kuinka hitaasti aika kuluu. Sitten taas kun odottelu on loppu niin täysi tohina päällä järjestelemässä jos jonkinmoista. Tämän viikon agendana olisi siis laittaa asunto myyntiin (mulla ei ole mitään tietoa mitä pitäisi ottaa huomioon ja miten se homma hoituu ja siipasta ei ole tässä apua) ja saattaa tämä iänikuiselta tuntuva työnohessa ”opiskelu” eteenpäin. Töiden palauttamisen deadline on parin viikon päästä jos mielii kesäksi saada tutkintoa valmiiksi – voi itku.

Jaa-a vaan ei auta itku, töitäkin tarttis…