Paasausta

Elämän oppitunti osa X:

Mä ajattelin joskus kun lueskelin lapsettomien kirjoituksia lähiympäristön välinpitämättömyydestä ja jonkinlaisesta vähättelystä. Mä kiitin, että onneksi mä en ole tuollaista kohdannut ja ne ihmiset jotka tietää taikka suuntaa antavasti luulevat tietävänsä käyttäytyvät hyvin ja ovat hengessä mukana. Ehkäpä sitä itsekin vähätteli hoitoja ja kokemuksien määrää, joten konflikteja ei päässyt syntymään. No nyt kun sattuneesta syystä tunteet on kuukausittain hieman pinnassa, epätoivo hetkittäin valtaa mielen ja ympäristöä tarkkailee ehkä liiankin aktiivisesti, alkaa nähdä merkkejä pienimuotoisesta vähättelystä.

”Kyllä sitä muillakin lapsen saanti kestää.”

ja

”Lapsia ei tehdä, niitä saadaan.”

Onko nuo tarkoitettu lohdutukseksi? Mä olen ihan täysin tietoinen, että maailmassa on ihmisiä joilla on ”todellisia” ongelmia lasten saannissa ja että tässä ollaan ihan esikoulu-tasolla sen suhteen, mutta on päiviä jolloin mua ei yksinkertaisesti kiinnosta. Ei kiinnosta, että jollain on asiat huonommin kuin mulla. On päiviä kun kiinnostus ulottuu vain itseen ja omaan napaan – hällä väliä muista. Joskus mä jopa unohdan, että Siippani käy läpi näitä ihan samoja hoitoja, vaikka fyysisesti kohde olenkin minä. Siksi tuntuu vielä pahemmalta, kun kuulee jonkun sanoneen sille, että kyllä se muillekin on vaikeaa… Varsinkin jos se joku on itse kahden lapsen huoltaja.

Tämä on herkkä asia, yritetään sitä huumorilla lieventää, mutta pohjalla on kuitenkin epätieto ja väsymys. Jokainen pari kokee sen niin tavallaan ja toisille muutaman hoidon läpikäyminen on jo vaikeampaa kuin toisille. Tunnen pariskunnan, joka onnistui insseillä saamaan lapsen viidennellä kerralla. Vielä viime vuonna se tuntui paljolta ja he itsekin kertoivat kuinka vaikeaa ja raastavaa elämä tuolloin oli. Varmaan kävivät myös ammattiauttajan puheillakin. Mä luen netistä kaikkia asiaa käsitteleviä blogeja joita vain suinkin löydän ja jokaiselle siellä asia on vakava omalla tavallaan. Ei mulle tulisi mieleenkään mennä niille sanomaan, että kyllä jollain vaan asiat on pahemmin kuin sulla, että koitappa ryhdistäytyä ja ajatella välillä jotain muutakin. Mun sympatiat ovat lapsettomuudesta enemmän tai vähemmän kärsivän puolella ja toivon jokaisen muun projektiin yhtä paljon onnea kuin omaanikin. Senkään vuoksi muiden ei tarvitse mulle kertoa miten asiat voisivat olla huonommin ;)

Opittua: Älä aliarvioi muiden ihmisten kokemuksia. Ne saattavat vaikuttaa vähäpätöisiltä, mutta ovat juuri niin vaikeita kuin kukin sen kohdallaan kokee.

KP19: Ovulaatiosta ei merkkiäkään - herkistä tunteista kyllä (esim. eilen tuli itkettyä Karhuveljeni Koda -leffa alusta loppuun) ;)