Hellmikuu?

Tämä on taas näitä päiviä… Bussista ei näy enää perävaloakaan horisontissa määränpäänään (mahdollisesti) jotain mukavaa ja mä puolestani istun töissä koneeni ääressä pää täynnä räkää, aivastellen ja voiden huonosti sekä kirjoitellen blogia. Just! Mun matkani peruuntui ihan siitä syystä ettei tässä olotilassa voi minnekään lähteä, mutta töihin tarvi tietenkin silti tulla muutamaksi tunniksi kärvistelemään. Ja mikä parasta: menkat ne siellä hiljalleen starttailee - se ilo ja riemu tästä vielä puuttuikin.

Pakkohan se on joskus vielä iloksi muuttua.