Askeleen päässä…

… IVF:stä.

Viikonloppu meni kaiken kaikkiaan sekavasti. Olin kipeä flunssasta sekä menkoista ja mieli risteili taas ”mitään lasta ikinä tule enkä edes halua” -ajatuksilla, eikä auttanut että muusta syystä (taikka juuri tästä) parisuhdekin oli yhtä rasittavaa tarpomista ojasta allikkoon ja välillä suossa… No näitähän tulee ja menee.

Nyt on mieli jo korkealla lennolla sitten taas. Vanhalle klinikalle on ilmoiteltu tämänkin inssin tuloksettomuudesta ja myös siitä, että pistetään taukoa heillä käyntiin. Lisäksi on tullut myös suoritettua ensi visiitti uudella klinikalla! Odotukset eivät olleet tuon suhteen kauhean korkealla, joten ei ollut ehkä ihmekään, että ne täyttyivät ja ylittyivät monin kerroin. Lääkäri oli asiantunteva ja sympaattinen ja turhat lässytykset jätettiin aiheellisesti väliin – tässä kuitenkin on jo aika tutusta asiasta kyse. Kun vanhalla klinikalla ei IVF:ään otettu oikein kantaa puoleen eikä toiseen, vaikka sitä kuinka ruinasi, niin täällä uudessa se oli ihan selvä vaihtoehto. Tämä uusi lääkäri sanoi heti, että edellytykset IVF:ään lähtöön on ylitetty nyt jo roimasti kun yleensä 3-4 inssin jälkeen voi todeta, että jotain vikaa jossakin on ja rankemmat keinot olisi aihetta ottaa käyttöön. Tuo saattaa jonkun korvaan kuulostaa lohduttomalta tuomiolta, mutta mä otin asian vastaan helpottuneena – vihdoin joku uskoo, ettei se lapsi sieltä aio tulla ellei sitä vähän enemmän kuin väkisin koita alulle laittaa. Yritän pitää taka-alalla vitutuksen siittä, että on rahaa syytänyt inssistä toiseen hukkaan tuolla vanhalla klinikalla, mutta jossain kai se elämänkoulu on käytävä ja ihmisten osaltahan tuo oli ihan hyvä paikka sellaiseen. Hämmästyttävää kuitenkin miten erilailla klinikat asioihin suhtautuu ja miten erillä tavoin siellä hommiin ryhdytään: uudella klinikalla otettiin heti verinäytteet (maksa, kilpirauhaset, taudit, yms.) kun vanhalla noista ei ollut edes puhettakaan…

Kierron olleessa vielä tässä vaiheessa otetaan ehkä yksi inssi (omasta halusta - jos vaikka kuitenkin se innostuisi tästä uudesta lähestymistyylistä ;) ja samalla taikka myöhemmällä kerralla IVF-suunnittelu, jonka jälkeen mahdollisesti ensi kuussa hihat heilumaan. Mä olen pitänyt IVF:ää isona pahana mörkönä aina tähän kiertoon asti. Koko koeputki-homma on kaikunut jotenkin huonoa vibaa ja etenkin SE hoito on saanut ajattelemaan, että siihen jos lähdetään niin on OIKEASTI jotain vialla. Ihan kuin muuten ei olisi, tässä vain luomuillen insseillään, hah. Faktaahan on, ettei tässä nyt olla yhtään sen sairaampia kuin viime vuonna samoihin aikoihin. Suurin syy tuon pelotukseen on kuitenkin ollut ehdottomasti ajatus siittä, että mitä jos se ei tälläkään onnistu? Sitten ei kyllä jaksa enää mitään. Se on se ehdoton loppu muka - piste tarinalle. No mutta nyt on loppu tältä erää kuitenkin tuo pelotus. Kävin miten kävi, katsotaan nyt tämäkin polku :)