Biologinen pommi

Miten niin se on kello joka tikittää?

Tässä aletaan selkeesti tavoittamaan SITÄ ikää jolloin joko pitää tehdä lapsia taikka pitää olla lapsia. Jos ei ole niin pakkohan siihen on ainakin suunnitelma löytyä. Ja ellei suunnitelmaa saada puristettua ulos sellainen kyllä ihan pyytämättäkin tälle lapsettomalle tehdään. Kun se on tehty niin hiillostus siihen, että suunnitelma otetaan käyttöön jatkuu niin kauan että joko niitä lapsia alkaa tulla taikka jos ei ala niin lapseton alkaa vältellä tilanteita joissa joutuu suunnitelmantekijöiden kanssa olemaan ja selittelemään, että mikä tässä nyt mättää.

Mulla palaa proput jos vielä yksikin hollaa lapsiasiaa. Joulunaikahan on toisaalta otollista aikaa uteluille kun tapaa sukulaisia ja ystäviä. Kyllähän mä sen toisaalta ymmärrän, että kolmeakymmentä lähenevä naisihminen saattaisi olla siinä potentiaalisessa iässä, jolloin suvunjatkaminen pitäisi olla jo vakaana suunnitelmana, mutta mä en ymmärrä sitä jankkausta ja sitä ahdistelua asiasta. Se on kuitenkin henkilökohtainen asia! Toisinaan mun tekisi mieli sanoa, että koko ajanhan tässä yritetään, muttei se s**tanan Ciconia ciconia suostu laskeumaan meidän katolle käärönsä kanssa. Kyllä tässä halutaan lapsi ja sitä myös yritetään alulle laittaa, muttei se näytä tapahtuvan sormia napsauttamalla. Mutta en mä viitsi sanoa. Mä en jaksa selittää enkä selvittää kaikkia näitä koukeroita. En varsinkaan ihmisille, jotka eivät sitä voi ymmärtää. Varsinkaan ihmisille, joille lapsia nyt vain putkahtaa: ”Tadaa, minä olen raskaana vaikka syön pillereitä ja kondomikin oli käytössä… Eikä me edes sitä lasta haluttaisi, mutta tulkoon nyt kun on tullakseen.” Mä jotenkin ajattelen ettei tätä asiaa ymmärrä kokonaisvaltaisesti kuin ne jotka kokee taikka ovat kokeneet samaa. Tässä ei vain ole kysymys siitä ettei lasta nyt ole muutaman yrityksen jälkeen tullut. Tässä on kyseessä se, ettei lasta välttämättä i k i n ä tulekaan. Tässä on kyseessä se, että joka kuukausi laittaa itsensä peliin 110 prosenttisesti ja kerta toisensa jälkeen joutuu nöyrtymään ja toteamaan ettei siitä mitään taaskaan tullut. Ja tässä nyt ikävä kyllä on kyseessä se, että tämä on ihan hirvittävän kallista puuhaa – ilman mitään kunnon takeita, että ne kymppitonnit joskus tuottavat tulosta.

Mä toivottavasti muistan lopunikäni, etten koskaan enkä milloinkaan vihjaile naisille painonnoususta, biologisenkellon tikittämisestä enkä siitä kuinka lapset olisi hyvä tehdä nuorena – ennen kuin kuolee vanhuuteen lapsen ollessa tarhaikäinen. Ja mä toivottavasti muistan etten koskaan taputtele kenenkään mahaa ja kysy: ”Noooooooo?!?”.